Taiteestani

Taiteessani kerron ihmisen suhteesta luontoon, itseensä sekä toiseen ihmiseen; luonnonmaisemat ja -ilmiöt ovatkin metaforia ihmisen tunteille ja mielenmaisemille. Ihmisen pienuus on usein rinnastettu kosmoksen äärettömyyteen. Maalaukset ovat saaneet inspiraatiota vaelluksilta, matkoilta ja ympäristön havainnoinnin tuloksena syntyneistä videoteoksista. Videoteoksessa ja maalauksissa kuljetaan läpi toisiinsa kietoutuvien mielentilojen ja paikkojen, kuten autiorantojen, luolien ja erämaiden. Teoksieni tilat avautuvat usein odottamattomistakin näkökulmista. Maisemat voivat olla halkaistuja näkymiä maan uumenista tai veden alta. 

Maalaan akryyli-, tempera- ja öljyväreillä, hakien orgaanisia pintoja maalauksiini. Symboliikka kätkeytyy maalauksen ”ihoa” ja väri-ilmaisua korostaviin kerrostumiin, joissa realistinen kuvaus ja abstraktio sulautuvat yhdeksi. Maalaustapahtuma on minulle parhaimmillaan jollain tapaa pyhä; se on merkityksellisyyden tunnetta, se on paluuta itseeni ja luontoon. Se on myös kokeilevaa, haparoivaa ja erehtyvää, ei itsestään selvää yhteydentunnetta. Kun maalaan, sijoitan itseni maalauksen tilaan. Kun ajattelen teoksen maailmaa, se ei ole rajattu kaksiulotteinen taideteos, vaan se jatkuu mielessäni ja kehossani. Maalaamisen ja maalauksen tila ei ole kehystettyä. Se on ääretöntä ajattelua, syvyyssuunnassa jatkuvaa, ja ympärilleni kietoutuvaa.

Videoteoksen tekeminen vastaa minulle  luomieni tilojen kokemista ja avartamista konkreettisesti liikkumalla, etsimällä kameran etsimen läpi uusia näkökulmia maailmaan. Maisemassa liikkumisen kautta lähempänä myös sitä mikä koskee mieleni syvyyttä. Videokamera kädessäni kuljen osittain mieleni sisällä, vaikka olen tiiviisti läsnä maisemassa jossa kuljen. Videokamera on tällöin kehoni jatke. Se toimi minulle tutkimisen, havainnoinnin ja hereillä olon välineenä. Kuvaaminen ja niin ikään maalaaminen on minulle aina hyvin kehollista. Kiinnostavaa kuvaamisessa on hetken vaikutelmien maalaaminen; kuvaus- ja leikkaustyyliäni voisi hyvin kutsua impressionistiseksi. Niin ikään ihmistä, erityisesti tanssijaa kuvatessani, olennaista on autenttisen liikkeen välittyminen kuvassa, jota myös itse liikutan, elävänä ja syvään hengittävänä.

Tanssivideoiden kuvaamisessa minulle on olennaista syvän yhteyden löytyminen luontoon ja tunteeseen joka on läsnä tanssitapahtumassa. Tanssin kuvaaminen tapahtuu aistiyhteydessä tanssijan kanssa. Kuvaustapahtuma sisältää paljon kehollista ja hiljaista tietoa. Kiinnostavinta tanssin kuvaamisessa on kinesteettisen empatian välittäminen. Pyrin samaistumaan tanssiin ja luontoon, tuomaan tunteen, tunnut ja aistimukset lopputuloksessa, valmiissa videoteoksessa, läsnä oleviksi. 

Videoteosten vaihtoehtoiset projisointipinnat synnyttävät orgaanisen vaikutelman ja korostavat haptisuutta, projisointipinnan tuntua, "ihoa". Projisointipintoja voivat olla ajan kuluttama, hylätty betoniseinä, kolmiulotteisena aaltoileva tekstiiliveistos tai puunkannon halkileikattu pinta. Minua kiinnostaa muutos ja sen jättämät jäljet materiaalissa. Myös kuvausmenetelmäni pohjaavat toisaalta uusiin innovaatioihin, toisaalta vanhoihin tekniikoihin; olen tutkinut teoksissani kaitafilmin ja manuaalisten objektiivien mahdollisuuksia sekä niin ikään lisätyn todellisuuden (AR) teknologiaa.







 



Kommentit