La Vuelta- Maalauksia ja videotaidetta Brinkhallin kartanolla 4.8.2015-23.8.2015

 Brinhallin kartanossa vielä reilu viikon avoinna oleva näyttelyni LA VUELTA (ks facebook: https://www.facebook.com/events/128349540836203/ ) hakee paluuta aikoihin, hetkiin ja paikkoihin joissa on syntynyt kohtaamisia tai kohtaamattomuutta luonnon ja ihmisten välillä. Näyttelyn mielenmaisemat löytyvät veden alta, jäätiköiltä, kivilouhoksilta, vuorilta sekä niiden kupeeseen aaltojen ja ajan muodostamista luolista. Osa näyttelyn videoteoksesta on toteutettu Espanjassa, jonne tein paluun taiteen edistämiskeskuksen tarjoaman residenssijakson merkeissä 14 vuoden jälkeen. Aikaisemmin olen opiskellut Granadan yliopistossa taiteita.

 Ispiskuva Museo national de Bellas artesista, Barcelonasta

Luonnon elementeistä keskityn toisilleen vastakohtaisiin elementteihin veteen ja kallioon eri olomuodoissaan. Toinen on virtaava, toinen lähes muuttumaton, molempiin aika ja ihminen on jättänyt jälkensä. Pohdin taiteessani myös ihmisen ja luonnon alkuperää sekä sen suhdetta luonnon ja ihmisen nykytilaan. Paikoin pelkistetty, toisinaan yleväkin maisema  on metafora ihmisen mielenmaisemille, ihminen samaistuu teoksissani luontoon. Teoksissa symboliikka kätkeytyy maalauksen kerrostumiin, joissa realistinen kuvaus ja abstraktio sulautuvat yhdeksi. Videoteoksessa ja maalauksissa kuljetaan läpi toisiinsa kietoutuvien paikkojen.  Alla kuvia lähes kaikista näyttelyn maalauksista. Halusin jättää kuviin esille myös Kavaljeerisiiven upeasti patinoituneita seiniä.

 

  Luolan luo, 60x90 tempera ja öljyväri puoliöljypohjalle

osa teoksesta Tanssii tähtiä, 100x120 Öljyväri

Aidattu alue , pigmentti ja medium (myyty)

Pianisti , pigmentti ja medium 45x50 (myyty)

Sarastus Pigmentti ja medium, akryyli 90x90

Jugurttipurkkipuhelin, Tempera ja öljyväri, 60x90

Tummaa, Akryyli jaöljy, n. 155x70

Ajautunut ,Tempera ja öljy, 40x50

Yksi vuodenaika, Pigmentti ja medium, 55x40 (myyty)

Nomadi, 55x55 Öljyväri (myyty)

Ikijää, Tempera ja öljyväri (myyty)

Videokamera toimii minulle tutkimisen, havainnoinnin ja hereillä olon välineenä. Kamerasta tulee ikään kuin elävä, kehon jatke. Teoksessa sekoittuivat dokumentaarisuus, aito koettu impressionistinen hetken kuvaus ja ohjattu, muokattu todellisuus.  Kuvien ja tarinoiden rinnastuksilla haetaan jotain mikä yhdistää meitä kaikkia; vahvasti läsnäeletyn hetken kokeminen sekä pyrkimys kommunikaation, yhteyteen itsensä, luonnon ja toisen ihmisen kanssa. Se mihin sekä videoteos että maalaukset pyrkivät vaikuttamaan, on ihmisen henkilökohtainen syvempien tunteiden taso, vaikka teoksista voi löytää ohuina viitteinä ekologista näkökulmaakin. Useat maalaukset ovat inspiroituneet videostillkuvista ja videoteos on ikään kuin yksi maalauksista. Kaikkea ohjaa intuitio ja toisaalta sattuma. Taiteen tekeminen on minulle synkronisaatiota.

     

 Brinkhallin Kavaljeerisiivessä videoteos La Vuelta on projisoitu suureen kokoon suoraan seinälle. Lautaseinä antaa teokselle kaitafilmimäisen tunnun vaikka tästä teoksesta päätinkin jättää kaitafilmiotokset pois. Suurimmaksi osaksi teos on kuvattu vedenalaiskameralla.
 

VIDEOTEOS: LA VUELTA

Kesto: 13.40

Videon koko toteutus: Marja Haapakangas

Musiikit:

osa1: Matti Riutamaa

osa2: Hilla Väyrynen

Prologi: Jugurttipuhelinkeskustelu

M: Ai missä, en mä nää sua. Laita valot, en mä nää.

J: Tässä, kuulekko nyt?

M: Joo, nään mä.

-------

J: Nyt oon takas, niin mitä olit kertomassa

M: Niin sitä mää että : Yhtäkkiä kaikki eläimet katosi, siis linnut ja kaikki. Tai siis en kuullu enää mitään niinku eläinten ääniä, oli aivan hiljasta. Valaat ei enää tullu rantaan… Ootko sää vielä siellä?

J: Oon ollu aina

M: Ookoo, kun oli niin hiljaista. Niin ne sano että sinä oot vaan jäljellä. Että muita ei oo.

J: Oothan sä, kalliot on, me ollaan.

M: Oltiinko?

-------

M: Hei laita neula siihen missä oot. Laita sijainti päälle.

J: Ei sijainti pysy mun perässä. Kadotin sen.

M: Muistatko missä?

J: En tiedä tai muistakaan.

M: Et voi unohtaa. Sun pitää tietää, pitäis sun sijaita jossain edes.

J: Oon mää täällä, vesillä

M: Eihän jäät oo vieläkään lähteneet.

J: Ei ne lähdekään enää. Ja minäkin jään.

M: Jäätkö eivät lähde?

J: Jään

 Epilogi: Postikortti

Parahin Anneli

Aloin kirjoittamaan sinulle nyt kun kaikki jäät ovat jo sulaneet.

Ehkä tämä joutuu nyt perille paremmin.

Tahtoisin osoittaa sinulle nöyrimmät anteeksipyyntöni

etten ole tohtinut sinulle aikaisemmin edes pahaista korttia lähettää.

Kuinka monta olenkaan alas heittänyt sillalta

pyöräillessäni postiin. Ehkä joku norppa ne sieltä noukkii

ja tykästyy vielä minuun.

Ajattelin tehdä matkan sinne yläjuoksulle.

Ehkä sinäkin sitten vielä, tykästyt. Otan mukaani mummin pianon.

Siinä on kyllä yksi kosketin rikki. Mutta vannon sen korjattavan.

En lainkaan emmi lahjoittaa tuota verratonta soittopeliä sitten sinulle.

Toivon niin kuulevani soittoasi kun kohtaamme. Sitten koitan muistaa

kertoa sinulle kaikki ne veteen liuenneet ajatukseni.

Jälleennäkemisiin. Vilho