Marja Haapakangas: Puumuotokuvia

Hyvinkään Promenadigalleria 11.6.-30.6.2022  & Walleniuksen Wapriikki, Juupajoki 17.8.-6.9.2022 

Maalauksia, sekä videotaidetta sisältävä näyttelyni kantaa nimeä: Puumuotokuvia. Teemana teoksilleni ovat puut, metsä ja niiden elinvoima, sekä kadonnut että säilynyt. Olen työstänyt teoksiani ateljeellani Turussa sekä metsissä Varsinais-Suomessa. Osa teoksista on työstetty Kainuussa, Mustarinda-taiteilijaresidenssissä, toukokuussa 2022.

Kotini Varsinais-Suomessa sijaitsee metsien ympäröimänä. Yli vuosi sitten lähimetsissä ryhdyttiin tekemään hakkuita. Vaikka metsä on nyt osin hävinnyt, olen kulkenut maastossa, maalannut ja kuvannut puita, jotka vielä seisovat sinnikkäästi hakkuuaukioiden reunoilla. Maalaan puista miljöömuotokuvia, annan niille arvon. Puu nostetaan teoksessani esille yksilönä ominaispiirteineen, ja toisaalta raaka-aineena. Metsät ovat laajoja, monimuotoisuutta suojelevia organismeja, ja toisesta näkökulmasta pieniin tuottaviin yksiköihin pilkottuja alueita. Käsittelen teoksissa herkän ja poeettisen sekä ekspressiivisen ja värikylläisen ilmaisun kautta metsän elinkaarta. Teoksistani heijastuu myös kehollinen ja kokonaisvaltainen kokemukseni kohtaamistani metsistä. Monissa teoksissani puun rinnalla tai metsän kokijana on ihminen, eläin tai ihmisen kaltainen myyttinen hahmo, staffaasina tai merkityksenkantajana. Metsä ja yksittäiset puut ovat merkityksellisiä, eivät pelkästään niiden eläimille ja eliöille, vaan myös ihmiselle.

Maalaan sekatekniikkamaalauksiani enimmäkseen öljymaalilla, sekoitan maalausjälkeeni piirrosjälkeä; raaputettua viivaa. Piirrosjälki löytää neulaset, juurakot, rihmastot, siemenet, naavan, metsän pienet eläjät. Maalatessani minua kiinnostaa puiden struktuuri, metsän iho. Teoksissa on mukana myös metsästä löytyneitä materiaaleja kuten puun pintajäkälää ja maa-ainesta. Yhdellä seinistä on puulle työstettyjen teosten mosaiikkimainen installaatio: Mycelium, jossa orgaaninen maalaus ja puun veistojälki käyvät vuoropuhelua. Videoteos: Lyyli,puu, on kertomus ihmisen välittävästä ja hoivaavasta, mutta silti ristiriitaisesta ja horjuvasta suhteesta metsään, ja sen ohella omaan itseen. Läsnä on liminaalitila, pyhä kaaos, viattomuuden, voiman, voimattomuuden, kasvun ja muutoksen välillä.

Metsän monimuotoisuus on yhteiskunnallisesti ja globaalisti tärkeä ja ajankohtainen teema, joka koskettaa minua henkilökohtaisella tasolla. Tutkin taiteellisen kokonaisvaltaisen prosessin kautta syvän luontosuhteen muotoutumista, mikä on edellytys myös tahdolle suojella sitä mitä on jäljellä. Tahdon tavoitella taiteessani sitä, miten metsä eheyttää itseään, palautuu itselleen. Kiinnostavaa on mitä metsän prosessit voivat kertoa ihmiselle monimuotoisuudesta ja keskinäisriippuvuudesta, ekosysteemin toiminnan tasolta, aina ontologiselle ja metaforiselle tasolle. Olennaista on pysähtyminen kuuntelemaan, olemaan osa metsää. Ekologisten materiaalinen mahdollisuuksien tutkiminen on osa taiteellista prosessiani. Metsäteema on ollut taiteessani läsnä viime vuosina paljon. Romantiikan aikakauden mystiset luontokuvaukset, subliimi luonto ja ihmisen ohittavat luonnonvoimat kiehtovat minua. Taiteessani inspiroidun myös luonnon pyhistä paikoista ja syväkatseisesta ekologiasta.