Se mitä jää 2015, yksityiskohta. |
Syvyyksistä ja yläilmoista
Se mitä olen nyt maalannut ja sitten vielä yksi, jo vanha ajatus:
Monsanton kaskimaa
Olen
kiivennyt moniin puihin
ja
antanut kiven elää
Olen
ymmärtänyt hiilinielun, tuulenpesän
ja
silti
en
mitään
Kun
valuvat silmäni savulle kysyn
Onko
mustempi kuin Monsanton kaskimaa
yö
Vastaat
Ei
Vaan
vaivihkaa tulen vielä viisaammaksi
harmaapartaiseksi
sanojesi
painoiseksi
Kas
sokerijuuri on mun puullani
maata
kohti taipuvalla
Ikiroudasta
nousevalla
Ja
kuulen sun lyövän kuivaa honkapuuta kauan
kunnes
kasvaa
kaarna takaisin
nilakin
silmineen
Monta
kuun kiertoa
kuuntelin
pelkkiä halkoja
Niiden
sisällä outoa nakerrusta
Nyt
lehtien juttelevan ihollani huomaan
Näen
laventelipensaan, rauhaa savuavan
Ja
tuhkan alla pohjaveteen
ulottuvat
hiusjuuret
Tältä
tuntuu vastapalanut maa kylkeni alla
Ne
oksat
muistan
taas miten ne kietoutuvatkaan
tähän
vyötärölle
Kommentit
Lähetä kommentti