Se mitä jää 2015, yksityiskohta.

Syvyyksistä ja yläilmoista

Se mitä olen nyt maalannut ja sitten vielä yksi, jo vanha ajatus:


Monsanton kaskimaa

Olen kiivennyt moniin puihin
ja antanut kiven elää
Olen ymmärtänyt hiilinielun, tuulenpesän
ja silti
en mitään

Kun valuvat silmäni savulle kysyn
Onko mustempi kuin Monsanton kaskimaa

Vastaat
Ei

Vaan vaivihkaa tulen vielä viisaammaksi
harmaapartaiseksi
sanojesi painoiseksi
Kas sokerijuuri on mun puullani
maata kohti taipuvalla
Ikiroudasta nousevalla

Ja kuulen sun lyövän kuivaa honkapuuta kauan
kunnes
kasvaa kaarna takaisin
nilakin silmineen

Monta kuun kiertoa
kuuntelin pelkkiä halkoja
Niiden sisällä outoa nakerrusta
Nyt lehtien juttelevan ihollani huomaan

Näen  laventelipensaan, rauhaa savuavan
Ja tuhkan alla pohjaveteen
ulottuvat hiusjuuret

Tältä tuntuu vastapalanut maa kylkeni alla

Ne oksat
muistan taas miten ne kietoutuvatkaan
tähän vyötärölle
Kuin omiensa ympärille tähtivyö

Kiintojää 2015


 




Kommentit